Minulla on tiskivesiteoria: kun vaikeat asiat kohtaa uudelleen ja uudelleen, jossain vaiheessa ne eivät enää tunnu niin pahoilta tai vaikeilta. Ikään kuin vaikeisiin asioihin olisi pinttynyt likaa, joka jokaisella huuhtelukerralla irtoaisi, kunnes asia on puhdas siihen liittyvistä negatiivisista mielikuvista.
Siksi olen halunnut nähdä välillä ihmistä, joka satutti minua liki vuosi sitten. Kipu on seurannut kuukaudesta toiseen, hetkittäin helpottanut, kunnes uudet valheet ovat repineet kivun taas esille. Siitä huolimatta ja sen takia olen halunnut tavata välillä - etten äkkiä törmää häneen jossain ensimmäistä kertaa aikoihin, etteivät kaikki pahat tunteet iske vasten kasvoja kerralla.
Tänään tajusin, etten näe tässä ihmisessä enää mitään. Juttelimme, enkä pystynyt muistamaan mikä osa hänessä oli minulle niin tärkeä. Haikeaa, vaikeaa mutta välttämätöntä.
Jo aiemmin olen poistanut hänet sosiaalisesta mediasta. Tänään poistin myös hänen puhelinnumeronsa.
Nyt, vihdoin, on aika mennä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti